Tuotteet
| Kirja / Kirjailija | Kuvaus | |
|---|---|---|
 |
Illan viimeinen valssi on sairaanhoitajan kirjoittama kerronnallinen runoteos. Runot ovat tulkintoja
Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimukseen osallistuneiden Espoon sotaveteraanit ry:n jäsenten vastauksista.
Tutkimuksen kohteena olivat erityisesti veteraanien identiteetti ja arvostus. Tämän teoksen tavoitteena on syventää
ymmärrystä veteraanien elämänkulusta ja kokemuksista. Lisätietoja kirjailija Anu Martiskainen, | |
| Airi Martiskainen kuvailee kirjan sanomaa seuraavasti. |
Sotaveteraanit ovat luoneet kalliopohjaa suomalaiselle identiteetille, sisulle ja välittämiselle. He ovat antaneet
oikeat arvot nuorisollemme, miten suhtautua perheeseen, isänmaahan, kotiin, läheisiin, uskontoon ja yhteiskunnallisiin
asioihin. He ovat tärisseet kylmässä, riutuneet nälässä, nähneet ystävän häviävän viereltä, puolustaneet näin maataan
etulinjassa, rukoilleet korkeinta hädän hetkellä, kun muuta toivoa ei ole ollut ja säilyttäneet aina toivon kipinän
siihen mitä milloinkin ovat olleet tekemässä. He tekivät tuon kaiken siksi, että meillä ja meidän nuorillamme olisi vapaa isänmaa, missä kasvaa, kehittyä ja ottaa vastuuta, auttaa hädässä olevia ja rakastaa elämää. He toimivat epäitsekkäästi sodan aikana ja toivoivat, että nuorisomme ja sodan jälkeiset sukupolvet saisivat tietää, miten kallis asia itsenäisyys on ja miten se saavutettiin, Näin he oppisivat arvostamaan sitä ja löytäisivät oikeat arvot elämäänsä, että heillä olisi mahdollisuus toimia rakentavasti turvallisuutta tuntien tässä yhteiskunnassa. Rakkaus isänmaahan, uskontoon, perheeseen ja lähimmäisiin ovat heidän elämänsä kulmakiviä. | |
 |
Runokirjan on kirjoittanut sairaanhoitaja Anu Martiskainen Espoosta.
Anu työskentelee vanhusten hoivakodissa ja hän on kirjoittanut runomuotoon vuosien
mittaan kertyneitä vanhusten ajatuksia vanhainkodissa. Liikuttavan ja ajatuksia herättävän runokirjan tarkoitus on herättää Elämän ehtoopuolen ja auttaa ymmärtämään elämä arvokkuus iästä riippumatta. Lisätietoja kirjailija Anu Martiskainen, Runoja Vie minut kotiin -runokirjasta Juttu Jurvan Sanomissa Vie minut kotiin - runokirjasta | |
|
Olen Anu Martiskainen, Matkailutiedottaja ja SH, AMK, Bachelor of Nursing ja syventänyt opintojani kuntoutukseen ja
syöpäpotilaan hoitotyöhön. Työskentelin kymmenen vuotta Japanin suurlähe- tystössä sihteerinä ja vaihdoin sitten kokonaan alaa. Olen aina harrastanut kirjoittamista. Erityisesti matkakertomukset ja tulkinnalliset runot kiehtovat minua. Ilokseni olen saanut työskennellä Suomen Afgaanit ry:n jäsenlehden lehtitoimikunnassa hyvin pitkään. Näin olen saanut yhdistettyä kaksi minulle tärkeintä harrastusta - kirjoittamisen ja afgaaninvinttikoirat. Etsin elämästä herkkyyttä ja kauneutta sieltäkin mistä sitä eivät muut näe. Tämän vuoksi halusin kirjoittaa kirjan minulle tärkeästä aiheesta, vanhuudesta, ajasta, joka on aivan yhtä rikasta, rakasta ja arvokasta kuin lapsuus. Nuoruutta ja kauneutta ihannoidaan ja uskotaan nuoruuden tuottavuuteen voimavarana mutta vanhuksilla on myös meille paljon kerrottavaa jos vain uskallamme pysähtyä katselemaan, kuuntelemaan ja kohtaamaan. Kirja syntyi siis siitä syystä, että minulle oli teille asiaa. Kirjastani olen kuullut hienoja kommentteja: Se on hyvä ottaa käteen ja pidellä sitä ja kun sen vihdoin laskee pöydälle sitä jää hyvä mieli. Kirjan nimi herättää uteliaisuuden. Se on kaunis kirja. Löydän runoista joka päivä jotakin uutta, joka vielä eilen jäi huomaamatta. Tämä auttaa ymmärtämään omaa vanhustani. Tämähän on aivan loistava teos. Valokuvat pysäyttävät ja puhuttelevat. Kuinka noin herkkä ja väreilevä ihminen pystyy aina vaan hymyilemään? |